Koulutus digitalisoituu myös kehitysyhteistyössä
Koulutuksen digitalisointi on tullut vahvasti osaksi KUA:n työtä. Matkalla on vielä monia haasteita, jotka on välttämätöntä ratkaista tulevien vuosien aikana. Pandemian takia digitalisaatio on viimeisen vuoden sisällä ottanut isoja harppauksia.
Digitalisaatio etenee kaikkialla, myös kehitysyhteistyössä. Koulutusta on Suomessa tuotu digiaikaan jo vuosia ja COVID-pandemian aikana rikkaissa maissa etätyöhön ja –opetukseen on opittu hyödyntämään erilaisia työkaluja. Sekä digitaitoja että verkkopalveluiden saatavuutta lisätään ja parannetaan jatkuvasti. Sama suunta näkyy myös globaalisti, mutta köyhissä ja hauraissa ympäristöissä ollaan kehityksessä eri tahdissa.
Kirkon Ulkomaanavulla tehdään töitä sen eteen, että digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön koulutushankkeissa Afrikassa ja Aasiassa. COVID-19-pandemia on vaikuttanut digitalisaation vauhdittumiseen Kirkon Ulkomaanavun kentällä.
”Viime keväänä kartoitimme pandemian vaikutuksia koulutussektorin työhön. Selvityksessä ilmeni, että KUA:n opetusalan ammattilaiset hyödynsivät jo monin tavoin opetusteknologiaa työssään. Koulutuksen digitalisaatio oli kehittymässä esimerkiksi Zoomin ja Teamsin, television ja radion kautta”, kertoo innovaatioiden, yhteistyön ja koulurakentamisen koordinaattori Pasi Aaltonen.
Käytössä olevat teknologiat ovat toistaiseksi hyvin yksinkertaisia. Radio on käyttökelpoinen väline maissa, joissa muut telekommunikaation menetelmät ovat joko kehittymättömiä tai köyhien perheiden saavuttamattomissa. Esimerkiksi Keniassa KUA hankki radioita, joissa on muistikortille paikka. Kun opettajien paikallisradioiden kautta jakamat lähetykset pystyi tallentamaan, se auttoi koululaisia kertauksessa ja tuki opetusta. Kirkon Ulkomaanapu oli mukana kehittämässä ohjeistusta radiovälitteiselle opetukselle, jota KUA:n työntekijät pääsivät hyödyntämään ohjelmamaissa.
Opettajien ja opinto-ohjaajien koulutuksessa Kambodžassa ja Myanmarissa hyödynnetään heidän omia tietokoneitaan ja älylaitteitaan. Kambodžassa on hyödynnetty opinto-ohjaukseen videoitua materiaalia, jota on levitetty chat- ja Facebook-ryhmissä. Myös maan opetusministeriö on levittänyt sitä omilla alustoillaan. Videoihin on yhdistetty tehtäväpapereita, koska opiskelijoilla ei ole omasta takaa koulukirjoja. Videopohjainen opetus on uusi asia Kambodžassa mutta se on pandemian ja koulujen sulkemisen aikana mahdollistanut opintojen jatkumisen keskeytyksettä, kertoo Kambodžan maaohjelman koulutusasiantuntija Sari Turunen.
Keniassa ja Ugandassa on pilotoitu mobiilimentorointia opettajille hyvin tuloksin, vaikka omia älypuhelimia on vielä harvalla. Kirkon Ulkomaanapu on tarjonnut laitteita käyttöön ja opettajilla onkin yleensä kohtalaiset digitaidot. Suurin haaste työssä on taata kaikille riittävät verkkoyhteydet, joiden saaminen kuntoon on monissa kehittyvissä maissa merkittäviä tulevaisuuden kysymyksiä.
Opetuksen digitalisaatiolla on lukuisia hyötyjä
Koulutuksen digitalisaatiolla on monia positiivisia vaikutuksia. Koordinaattori Pasi Aaltosen oma herätys tuli vuonna 2014 Filippiineillä, jossa hän oli mukana koulujen uudelleenrakennuksessa. Pyörremyrsky oli tuhonnut ne vuoden 2013 lopulla ja vienyt kaikki fyysiset oppimateriaalit. Aaltonen huomasi, miten paljon helpommin materiaalien korvaaminen ja uudistaminen kävisi vastaavissa tilanteissa, jos se olisi sähköisessä muodossa.
Koulutuksen digitalisaatio tarkoittaa Kirkon Ulkomaanavun koulutushankkeissa erityisesti oppimateriaalien jakamista sähköisesti. Monissa maissa koulumateriaalien painatus ja kuljetus ovat sekä kalliita että hankalia. Myös ilmastosyistä sähköiset ratkaisut saattavat olla parempia, koska niiden energianlähteenä voidaan usein käyttää aurinkopaneeleja.
Toisaalta pedagogisista syistä digitalisaatio tuo monia etuja ja uusia mahdollisuuksia. Sähköiset oppimisohjelmistot mahdollistavat esimerkiksi pelillistämisen, interaktion ja personoinnin, Aaltonen kertoo. Monissa KUA:n toimintamaissa noudatetaan yleensä perinteistä pedagogiikkaa, jossa opettaja seisoo edessä. Sähköisten laitteiden avulla pystytään siirtymään oppijakeskeisempään pedagogiikkaan. Oppilaita voidaan aktivoida enemmän ja siirtää heille vastuuta omasta oppimisesta, tiedon soveltamisesta ja aikatauluttamisesta. Yhdistämällä erilaisia opetusmuotoja koulunkäynti ja oppiminen ylipäätään monipuolistuvat.
Digitaalisuuden avulla pystytään myös toivottavasti tulevaisuudessa tavoittamaan ryhmiä, jotka eivät pääse muutoin opetuksen piiriin, kuten koulutuksen kesken jättäneet nuoret äidit ja vammaiset henkilöt. Heidän voi olla hankalaa poistua kotoa mutta etäopetus voisi mahdollistaa heidänkin osallistumisensa ja oppimisensa. Myös osia ammatillisesta koulutuksesta voi hyvin toteuttaa verkossa samoin kuin koulutusprosessin tukitoimia, kuten opinto-ohjausta.
Koulutuksen digitalisaatio vaatii monen asian toimimista
Koulutuksen sähköistämiseen tarvitaan neljä eri elementtiä: käyttötaidot, päätelaite, ohjelmisto ja verkkoyhteys. Näistä viimeisin on kehittyvissä maissa suurin haaste. Taidot ovat monilla jo riittävät, ja päätelaitteita ja ohjelmistoja pystyy hankkimaan mutta toimivien ja luotettavien yhteyksien saaminen toiminta-alueillemme on vielä kaukana, Pasi Aaltonen kertoo.
Pitkäjänteisen ja kestävän koulutustyön kannalta on välttämätöntä rakentaa kehitystä sellaisten laitteiden varaan, jotka ovat riittävän edullisia ja joita voi joillain tavoin paikallisesti ylläpitää ja huoltaa. Vaikka monet peruslaitteet eivät ole tänä päivänä Suomessa kalliita, ne ovat sitä KUA:n toimintamaissa, jotka ovat yleisesti hyvin köyhiä ja hauraita. Paikallinen omistajuus eli se, että paikalliset ihmiset ottavat vastuun työkaluista ja kehittävät niitä, on tärkeää. Näin vältetään auttaja–autettava-ajattelua ja luodaan ihmisille mahdollisuuksia kehittää teknologiaa omiin tarpeisiinsa.
”Paikallisten toimijoiden digitaitoja tulisi vahvistaa myös opetussisältöjen luomisen näkökulmasta, jotta he voisivat itse luoda paikalliseen opetussuunnitelmaan sopivia, pedagogisesti laadukkaita opetussisältöjä”, sanoo Itä-Afrikasta vastaava koulutustyön asiantuntija Pauliina Kemppainen.
Ohjelmistojen kehittäminen on yksi tämän hetken haasteista Kirkon Ulkomaanavun työssä. KUA:n koulutushankkeisiin sopivista ohjelmistoista on Suomessa ja maailmalla tarjontaa. Haasteena on löytää kumppani ja rahoitusta hankkeelle, jossa tiettyä ohjelmistopohjaa kehitettäisiin yhdessä vastaamaan nimenomaan KUA:n toimintaympäristön tunnistettuja tarpeita. Perinteinen malli ohjelmistohankinnalle on sellainen, että ostetaan valmis tuote. Kumppaniyrityksen olisi uskallettava ja sille olisi oltava taloudellisesti mahdollista lähteä KUA:n kanssa pitkään kehitysprojektiin. Ohjelmiston kehittäminen ei myöskään lopu sen käyttöönottoon vaan sitä on sitouduttava päivittämään koko sen elinkaaren ajaksi.
Digitalisaatio on ehdottomasti tulossa
Kansainvälisellä kentällä digitalisaation tulosta ollaan hyvin innostuneita, sillä sähköisten välineiden on havaittu aikaansaavan tehokkaasti muutosta. Toisaalta digitaalisten työkalujen käyttö voi helpottaa työtä ja tuoda säästöjä muualla. COVID-pandemian takia monet erityisesti köyhemmät maat ovat joutuneet tekemään säästöjä koulutuksesta, kertoo Maailmanpankin sekä YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon raportti. Kouluja on jouduttu sulkemaan, mikä on vaikuttanut lähes kaikkien maailman koululaisten koulunkäyntiin. On siis entistäkin kiireellisempää päästä hyödyntämään uusia teknologioita, jotka voivat tehostaa koulutusta ja parantaa sen saavuttavuutta.
Vaikka suuret kansainväliset järjestöt ovat jo päässeet testaamaan uusia teknologioita, isot muutokset ovat hitaita. Kirkon Ulkomaanapu Pasi Aaltosen ohjaamana tekee yhteistyötä muiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa erilaisilla foorumeilla, joihin myös yritykset ja yliopistot ovat tervetulleita. Kolme Kirkon Ulkomaanavun koulutuksen asiantuntijaa ovat mukana ammattikoulu Omnian tuote- ja palvelukehityksen koulutusohjelmassa, jossa he tutkivat yhdessä digitalisoitua etäopetusta. Tämän opin ja työn hedelmiä päästään keräämään työssämme tulevina vuosina.
”Tavoitteena on, että viiden vuoden sisällä kaikissa toimintamaissamme ainakin osassa kouluja on käytössä digitaalisia laitteita, ohjelmistoja ja verkkoyhteys”, Aaltonen sanoo. Tämä vaatii kovaa työtä jo nyt, erityisesti rahoituksen järjestämisen suhteen.
Digitalisaation tuomat ratkaisut ovat lopulta rajattomia ja osin ne kuulostavat utopistisilta, kuten lennokkien ja robottien hyödyntäminen. Tällä hetkellä lupaavalta kuulostavia uusia suunnitelmia olisi paikallisten palvelimien tuominen kyliin, mikä mahdollistaisi oman verkon, jonka sim-kortteja voitaisiin jakaa sikäläisille koulutuksen ja työnteon tarpeisiin. Myös lohkoketjuteknologiaa voisi hyödyntää koulutuksessa, sillä se mahdollistaisi salauksen ja todentamisen. Sen avulla pystyisimme esimerkiksi luomaan opintosuoritusrekisterin, millä voisi yhteiskunnallisesti suurikin merkitys toimintamaissamme.
Artikkeliin on saatu kommentteja myös Kambodžan maajohtajalta Ikali Karviselta ja koulutuksen asiantuntijalta Carita Cruzilta.
Teksti: Nora Luoma